Paras ystäväni
Mietiskelin jälleen pitkään pienessä päässäni että miten tästäkin saan jotain kirjoitettavaa, kun eihän miulla ole parasta ystävää. No onhan tietty toi mieheke, mutta se nyt olisi ihan tylsää ja kliseistä. Joten päätin rustata tähän jotain lapsuuteni ja nuoruuteni 'bestiksistä'.
Ensimmäisen parhaan ystäväni tapasin päiväkerhossa 6-vuotiaana, sanotaan häntä nyt tässä vaikkapa Heidiksi. Itseasiassa hän oli myös ensimmäinen ystäväni, jos ei serkkuja oteta lukuun. Miehän en ole ollut missään päiväkodissa tms, koska meillä oli se lypsykarjatila ja siskot katsoivat perääni vanhempieni ollessa navetalla. Eikä lähistöllä asunut ikäisiäni lapsia. No mutta nyt mie eksyin aiheesta, pahoitteluni.
Ei me siellä ekassa päiväkerhopaikassa viihdytty kuin pari kertaa, meitä kiusattiin heti siellä (tulevat luokkatoverimme :). Siirryttin sitten kunnan keskustan kerhoon, siellä oli myös serkkuni. No mutta joka tapauksessa, Heidin kanssa leikittiin ja tehtiin pahojamme ;)
Seuraava paras ystäväni oli "Maija". Olimme ala-asteella niitä "syrjittyjä" (kyllä mie muittenkin meijän luokan likkojen kanssa toimeen tulin ja kaveerasin, pari poikaa lähinnä eniten kiusas). Maijan kanssa käytiin ekoissa diskoissa, koettiin ekat ihastumiset yms varhaisteini-iän oikkuja :)
Viimeisin olikin "Tanja". Hän oli yläasteella rinnakkaisluokalla, mutta seiskalla olimme samoilla rättikässän tunneilla. Sielläpä mie urheena menin hälle juttelemaan, taisinpa avausrepliikkinä kehaista hänen hiuksiaan, josta sain myöhemmin kuulla :) No joo..Miehän jo tuolloin poltin tupakkaa ja ekat kännitkin oli tullut koettua, Tanja taas oli (vielä) kiltti tyttö kunnes mie vein sen pahoille teille (no en nyt oikeesti, mutta kai se seura tekee kaltaisekseen;). Tanjan vanhemmat eivät hirveesti miusta pitäneet..
Yläasteen jälkeen mentiin molemmat kauppikseen, mutta sitten tossa noin viis vuotta sitten tapahtu jotain käsittämätöntä..Meillä meni välit poikki ihan totaalisesti, eikä miulla rehellisesti sanoen oo oikeen käsitystä että miksi. Miulle se aika oli todella sekavaa, oli masennusta, koulu roikku neljättä vuotta, ei ollu jaksamista eikä kiinnostusta. Tulevaisuus ahdisti, en uskaltanut jättää koulua kesken, join ja sekoilin. Olin siis sanalla sanottuna aivan rappiolla. En siis varmastikaan mitään maailman parasta seuraa, mutta ystävää oisin kaivannut. Tanjapa käänsi miulle selän, en ilmeisesti ollut hänen arvoista seuraa.
Ja nyt, viisi vuotta myöhemmin hän ei edes hyväksy minuu facebookissa kaveriksi..No, jotkut on kai sitten "vähän" pitkävihasempia ku mie..Mutta kyllä miulla häntä ikävä aina välillä on.
Päivä 1 - Esittele itsesi
Mietiskelin jälleen pitkään pienessä päässäni että miten tästäkin saan jotain kirjoitettavaa, kun eihän miulla ole parasta ystävää. No onhan tietty toi mieheke, mutta se nyt olisi ihan tylsää ja kliseistä. Joten päätin rustata tähän jotain lapsuuteni ja nuoruuteni 'bestiksistä'.
Ensimmäisen parhaan ystäväni tapasin päiväkerhossa 6-vuotiaana, sanotaan häntä nyt tässä vaikkapa Heidiksi. Itseasiassa hän oli myös ensimmäinen ystäväni, jos ei serkkuja oteta lukuun. Miehän en ole ollut missään päiväkodissa tms, koska meillä oli se lypsykarjatila ja siskot katsoivat perääni vanhempieni ollessa navetalla. Eikä lähistöllä asunut ikäisiäni lapsia. No mutta nyt mie eksyin aiheesta, pahoitteluni.
Ei me siellä ekassa päiväkerhopaikassa viihdytty kuin pari kertaa, meitä kiusattiin heti siellä (tulevat luokkatoverimme :). Siirryttin sitten kunnan keskustan kerhoon, siellä oli myös serkkuni. No mutta joka tapauksessa, Heidin kanssa leikittiin ja tehtiin pahojamme ;)
Seuraava paras ystäväni oli "Maija". Olimme ala-asteella niitä "syrjittyjä" (kyllä mie muittenkin meijän luokan likkojen kanssa toimeen tulin ja kaveerasin, pari poikaa lähinnä eniten kiusas). Maijan kanssa käytiin ekoissa diskoissa, koettiin ekat ihastumiset yms varhaisteini-iän oikkuja :)
Viimeisin olikin "Tanja". Hän oli yläasteella rinnakkaisluokalla, mutta seiskalla olimme samoilla rättikässän tunneilla. Sielläpä mie urheena menin hälle juttelemaan, taisinpa avausrepliikkinä kehaista hänen hiuksiaan, josta sain myöhemmin kuulla :) No joo..Miehän jo tuolloin poltin tupakkaa ja ekat kännitkin oli tullut koettua, Tanja taas oli (vielä) kiltti tyttö kunnes mie vein sen pahoille teille (no en nyt oikeesti, mutta kai se seura tekee kaltaisekseen;). Tanjan vanhemmat eivät hirveesti miusta pitäneet..
Yläasteen jälkeen mentiin molemmat kauppikseen, mutta sitten tossa noin viis vuotta sitten tapahtu jotain käsittämätöntä..Meillä meni välit poikki ihan totaalisesti, eikä miulla rehellisesti sanoen oo oikeen käsitystä että miksi. Miulle se aika oli todella sekavaa, oli masennusta, koulu roikku neljättä vuotta, ei ollu jaksamista eikä kiinnostusta. Tulevaisuus ahdisti, en uskaltanut jättää koulua kesken, join ja sekoilin. Olin siis sanalla sanottuna aivan rappiolla. En siis varmastikaan mitään maailman parasta seuraa, mutta ystävää oisin kaivannut. Tanjapa käänsi miulle selän, en ilmeisesti ollut hänen arvoista seuraa.
Ja nyt, viisi vuotta myöhemmin hän ei edes hyväksy minuu facebookissa kaveriksi..No, jotkut on kai sitten "vähän" pitkävihasempia ku mie..Mutta kyllä miulla häntä ikävä aina välillä on.
Päivä 7 – Paras ystäväni
Päivä 8 – Se hetki
Päivä 9 – Uskoni
Päivä 10 – Päivän asu
Päivä 11 – Sisarukseni
Päivä 12 – Käsilaukussani
Päivä 13 – Tällä viikolla
Päivä 14 – Mitä minulla oli päällä tänään?
Päivä 15 – Unelmani
Päivä 16 – Eka suudelmani
Päivä 17 – Mieleisin muistoni
Päivä 18 – Mieleisin syntymäpäiväni
Päivä 19 – Kaduttaa
Päivä 20 – Tässä kuussa
Päivä 21 – Toinen hetki
Päivä 22 – Tämä järkyttää minua
Päivä 23 – Tämä saa minut voimaan paremmin
Päivä 24 – Tämä saa minut itkemään
Päivä 25 – Ensimmäinen
Päivä 26 – Pelkään
Päivä 27 – Suosikkipaikkani
Päivä 28 – Ikävöin
Päivä 29 – Tähän pyrin
Päivä 30 – Soittolistallani
Päivä 31 – Viimeinen hetki
Kurjaa lukea näitä tarinoita.. Ne on aina yhtä kipeitä ja katkeria. :( nimim. suunnilleen saman kokenut.
VastaaPoistaNiinpä :( Samalla karisee luotto ihmisiin..
VastaaPoista