Tämä teksti on miun oma kokemus samasta aiheesta, edellinen teksti oli lähinnä kopsattu epikriisistä.
Ainut poikkeus, jonka muistan, oli pari päivää jatkunut päänsärky, johon ei auttaneet särkylääkkeet. En huolestunut tuosta, vaikka ehkä ois pitänyt, tosin mitäpä hyötyä siintä olisi ollut, lääkäri olisi passittanut kotiin ja käskenyt syömään särkylääkkeitä. Oli aika poikkeevaa, että miuta koski päätä, sellasta ei nimittäin kovin usein tapahtunut. Naapurilta sain tujumman reseptisärkylääkkeen, mutta en sitä uskaltanut ottaa.
13.2.2013 alkoi kuten mikä tahansa päivä, töihin menin yhdeksään. Hurautin autolla pihaan ja ehdin tammat syöttämään, sitten se iski. Tuli kamalan paha olo ja ihan hillitön päänsärky. Koko vasen puoli päästä tuntui tosi painavalta ja sitten sain soitettua työnantajalle, että nyt ei ole kaikki kohdallaan. Työnantaja kiiruhti paikalle ja soitti ambulanssin. Tässä vaiheessa miulta oli jo mennyt jalat alta ja pelotti hirveästi, pää työnantajan sylissä. Ambulanssi tuli ja noukki miut kyytiin, sitten pimeni.
maanantai 26. tammikuuta 2015
tiistai 20. tammikuuta 2015
ICH-vuoto
Täällä taas! Näin pitkään siinä meni, ennen kuin pystyin ns. tulemaan kaapista ulos ja kirjoitttamaan tästä julkisesti.
13.2.2013 sain äkisti ison aivoverenvuodon. Suoraan Töölöön leikkauspöydälle. Syytä vuotoon ei tiedetä(niinkuin ei paljon muutakaan). Töölössä laitettiin trakeostomia 27.2. Töölössä-josta en kyllä ite muista mitään-vietin noin kaks viikkoa ja sieltä miut siirrettiin Lappeenrannan keskussairaalaan 28,2. Siellä palautui muistikin ja PEG-letku laitettiin 17.4. Sitten Keskussairaalasta miut siirrettin Armilan vaativan kuntoutuksen osastolle 10.5.(tässä välissä, toukokuun lopussa käväsin taas Töölössä shuntin laitossa viikonlopun) ja palvelutaloon 28.11. Trakeostomia otettiin pois maaliskuussa 2014 ja PEG-letku saman vuoden marraskuussa. Ennusteeni taisi olla aika huono, sen tiedän varmasti, että miun ei olisi pitänyt voida syödä suun kautta enää ikinä. Sitä ei tiedä kukaan kävelenkö enää ikinä, Eipä siihen taida uskoakaan kukaan muu ku mie. Pitkän matkan olen tehnyt ja tuo matka jatkuu edelleen.
Nykytilanne on että istun edelleen pyörätuolissa ja asun palvelutalossa, apua tarvitsen hyvin vähän, koska haluan selviytyä kaikesta itse, kuuluu miun luonteeseen :). Syön ihan normaalisti, nesteet juon pillillä. Kävelen eva-fordin kanssa ja kuntoilen moto medilla kuusi kertaa viikossa, yhden huilipäivän pidän viikossa. Kysymyksiä saa esittää, sitä en tiedä osaanko vastata, mutta parhaani ainakin yritän :)
13.2.2013 sain äkisti ison aivoverenvuodon. Suoraan Töölöön leikkauspöydälle. Syytä vuotoon ei tiedetä(niinkuin ei paljon muutakaan). Töölössä laitettiin trakeostomia 27.2. Töölössä-josta en kyllä ite muista mitään-vietin noin kaks viikkoa ja sieltä miut siirrettiin Lappeenrannan keskussairaalaan 28,2. Siellä palautui muistikin ja PEG-letku laitettiin 17.4. Sitten Keskussairaalasta miut siirrettin Armilan vaativan kuntoutuksen osastolle 10.5.(tässä välissä, toukokuun lopussa käväsin taas Töölössä shuntin laitossa viikonlopun) ja palvelutaloon 28.11. Trakeostomia otettiin pois maaliskuussa 2014 ja PEG-letku saman vuoden marraskuussa. Ennusteeni taisi olla aika huono, sen tiedän varmasti, että miun ei olisi pitänyt voida syödä suun kautta enää ikinä. Sitä ei tiedä kukaan kävelenkö enää ikinä, Eipä siihen taida uskoakaan kukaan muu ku mie. Pitkän matkan olen tehnyt ja tuo matka jatkuu edelleen.
Nykytilanne on että istun edelleen pyörätuolissa ja asun palvelutalossa, apua tarvitsen hyvin vähän, koska haluan selviytyä kaikesta itse, kuuluu miun luonteeseen :). Syön ihan normaalisti, nesteet juon pillillä. Kävelen eva-fordin kanssa ja kuntoilen moto medilla kuusi kertaa viikossa, yhden huilipäivän pidän viikossa. Kysymyksiä saa esittää, sitä en tiedä osaanko vastata, mutta parhaani ainakin yritän :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)