MINÄ.

Tähän väliin pieni kurkistus elämäntarinaani :)

Lapsuus

Synnyin 28.7.1987, horoskooppimerkiltäni olen siis leijona. Lapsuuteni oli hyvinkin onnellinen, maalla on hyvä kasvaa ja elää. Elannon meille antoi pieni lypsykarjatila, oli kanoja ja kukko, kissoja, koira ja marsuja. En nyt tarkalleen muista, milloin lehmät lähti viimeiselle matkalleen, mutta oli se ainakin ennen kuin menin kouluun. Ja se se vasta järkytys olikin, koulu. Sitä ennen olin elänyt aika yksinäisenä, samanikäisiä penskoja kun ei meidän kylällä oikein ollut. Joten kyllähän siinä herkkä lapsenmieli järkkyy kun yht'äkkiä pitäis oppia sosiaalisia taitoja ja ryhmätyöskentelyä. Kai se kiusaaminen siitä johtui, epäsosiaalisuudestani, enpä ole muutakaan selitystä keksinyt. Mutta olihan miulla toki kavereita ja se kiusaaminenkaan ei nyt ihan kokoaikaista ollut ja sitten kun vielä olen luonteeltani niin prkleen sitkeä ja painan ikävät asiat taka-alalle ja annan olla, niin eipä niistä ajoista ihmeemmin traumoja jäänyt.


Nuoruus

Yläaste olikin sitten...noh, erilainen. Ei enää kiusattu, varmaan oma asenteen muutos oli syynä tähän. Tuli hirveä tarve olla jotain, kuulua johonkin, päästä ns. "porukoihin". Aloitin tupakan polton (josta en valitettavasti ole päässyt vieläkään), alkoholilla läträämisen ja kaikenlaisen muunkin asiaan ja ikään kuuluvan remuamisen. Onneksi on kuitenkin sen verta ollut järki päässä aina, ettei mitään älytöntä tullu tehtyä. Roikuin muiden mukana ja silti aina tunsin itseni ulkopuoliseksi (tunne, joka seuraa varmaan lopun ikäni :P) Töppäilyjäkin tuli tehtyä, mutta enempi niitä hyviä hetkiä tulee muisteltua. Kaikesta on selvitty! Vanhemmat oli kyllä kovilla, olin aika karsea teini, heidän iltatähti olikin kaikista pahin kapinoitsija :)

Enimmät rilluttelut loppui melkein kun seinään, kun aloin 15-vuotiaana seurustelemaan ensimmäistä kertaa aika vakavasti. Kolmen vuoden jälkeen, pari kuukautta kun oltiin yhdessä asuttu, meikäläiseen iski AHDISTUS, tai joku vastaava, tajusin että hemmetti, mie olen vasta 18 ja jo on kihlasormuksiakin väläytelty (ajatuksen tasolla toiselta osapuolelta). Pakkasin kimpsut ja kampsut ja muutin kissan kanssa yksiöön. Ei se nyt ihan noin yksinkertaista ollut, tietenkään, ei ollut todellakaan mikään helppo prosessi ja pelotti ihan pirusti yksineläminen. Mutta niin vaan siitäkin selvittiin ;).

Koulutus


Tässä vaiheessa opiskelin toista vuotta merkonomiksi. Tiedä mikä ihmeen aivopieru oli hakeutua siihen kouluun. Aloin siinä huomaamaan, että ei TODELLAKAAN ole miun ala.Mutta sinnittelin ajatuksella että pitäähän joku tutkinto saada. Taas yksi loistosuunnitelma ja kas kuin kävi. Neljä ja puoli vuotta sinnittelin ennenkuin lopetin touhun. Kyllä oli ylpeydelle kova kolaus. Mutta eipä siitä ois sen valmiinpaa tullut. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ja tämä tapahtui tammikuussa 2008. Silloin seurustelin jälleen (saman tyypin kanssa elellään edelleen).

Sitten sitä mietittiin kovasti, että mitä ihmettä mie nyt teen? Työkkärin tädin kanssa asiaa pohdittiin. Kysyi, että mikäs meikäläistä kiinnostas. Vastasin suoraan, notta elukat ja ehkä myös autot. Pistettiin sitten hakupaperit menemään pariin ammattiopistoon eläintenhoitaja-linjalle. (Hirvitti ajatus mennä täysin osaamattomana lähteä opiskelemaan autonasentajaksi, kun yleensä muut sinne hakutuvat ovat jo niiiiiiin pro, ainakin omasta mielestään) Siinä sitten pari kuukautta lorvin ja menin toukokuuksi harjoitteluun paikalliseen ratsastuskouluun. Kesäkuussa tuli ilmotus, etten päässyt yhteenkään hakemaani kouluun. Great. Siinä hetken kiroiltuani omaa peruskoulun päättötodistustani alistuin tilanteeseen, kassellaan syssymmällä uudestaan.

Katse tulevaisuuteen? Keväällä 2008

Elokuun puolivälin paikkeilla tuli sitten soitto Kiteeltä, minut on valittu peruutuspaikalta......Whooot? Juu'u, totta oli! Kyllä oli mieliala korkealla siinä vaiheessa. Tällä kertaa tykkäsin alkukankeuden jalkeen ihan tosissani alasta, *tuuletusta*, ja valmistuin siis eläintenhoitajaksi Pohjois-Karjalan ammattiopistosta 1.6.2011. Loistohomma, vaikka itse sanonkin ;)

Koululla tallihommissa syksyllä 2009

Tässä sitä nyt sitten taas ollaan, muutosten edessä. Nyt ei kyllä pelota ihan niin paljoa kuin edellisellä kerralla, kun on noita tulevaisuuden suunnitelmiakin. Monta muttaa on kyllä matkassa, mutta enpä mie niistä jaksaa paineita suuresti ottaa, päivä kerrallaan.

Phuuh, kyllähän tuli tarinaa, piti ihan kahtena päivänä kirjoitella :) Anteeksi kirjoitusvirheet ja sensellaiset, niin hirmuisella tohinalla näpyttelin, etten sellaisiin pikkuseikkoihin ehtinyt kiinnittää niinkään huomiota.

1.6.2011 Voittajan on helppo hymyillä ;)

Suuret Visiot osa 1

Oho, hupsista, edellisestä postauksesta unohtui otsake kokonaan..Nooh, sellaista sattuu aloittelijoille ainakii ;)

Näin sadepäivän ratoksi (kyllä, TAAS sataa :P) meinasin väkertää tähän palasen miun Suurista Visioista. Varoitus, tästä saattaa tulla aikas sekavaa settiä, kun nuo visiot todellakin ovat täysin ajatuksen tasolla, mitään faktoja en ole ottanut selville, koska tämä haave toteutuu vasta vuosien päästä JOS toteutuu silloinkaan..Mutta ainahan saa unelmoida ja hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, vai mitä? ;)

Mutta nyt siis itse asiaan..

Tämä kuvassa oleva vanha navetta on miun lapsuuden kodista. Kuvan oikean reunan ulkopuolelle jää itse asuinrakennus ja vasemmalle puolelle aitta/autotalli. Tämmöisessä miljöössä mie vietin ensimmäiset 17 elinvuottani. Rakennukset ovat viiskytluvun alkupuolelta, ukkini ja hänen veljensä rakentamia. Vanhempani siis edelleen asuvat tuolla. Ja joku päivä toivon itse asuttavani tuota paikkaa. Tässä ensimmäisessä osassa Suurta Visiota keskityn tuohon navettarakennukseen.

Siitä olisi tarkoitus väsätä talli. Tai itse asiassa itse hevostilat (karsinat ja lantala ainakin) tulisi lisäsiipeen, oikeaan päätyyn rakennuksen taakse, eli koko systeemistä tulisi L-kirjaimen muotoinen. Navetan takana on kasvamassa hyvää vauhtia koivikko, johon tulisi pihatto ja pari tarhaa tai pelkkä pihatto. Alkuperäisen osan haluaisin säilyttää suht samanlaisena, tietenkin korjauksin, jota se vaatii. Siihen tulisi sitten varustehuone, kuivaushuone, rehuvarasto, pupula, kanala ja vuohila, ylisille heinävarasto :) Tilaa ainakin piisaisi! Pitäisi joskus ihan ajan kanssa väsätä ihan jonkinlainen pohjapiirros, selittämällä ei kukaan ymmärtäisi tuon taivaallista! Tämä on nimittäin ensimmäinen kerta kun laitan mitään ns. "paperille". Mielessäni näen kyllä ihan selkeästi mihin tulee mitäkin :) Sen verran vois sanoa tässä, että nuo oikella olevat kaksoisovet olisivat pääsisäänkäynti talliin. Ja nykyisin tuolla vasemmassa päädyssä on sauna, viimeinen ikkuna oven vasemmalla puolella on pukuhuoneen ikkuna. Ne säilyisivät samassa paikassa, toki remppaa sieläkin olisi tehtävä aimo annos.

Ja ennen kun joku rakennusalan insinööri nauraa miut suohon, niin kerronpa että nämä ovat vain pienen tietämättömän tytön visioita, totuus paljastuu miullekin sitten jos ja kun tuota ihan tosissaan ruvetaan suunnittelemaan. Kiirusta ei ole, lottovoittoa odotellessa.....

Navetan takaista koivikkoa

Tasaisen harmaa päivä tänäänkin, vettä ei satanut kuin pari tippaa. Se siis tähän mennessä. Marjaputskissa tuli ämpärillisen verran pyörittyä, vanhemmalle siskolle tuli kerättyä kun äitimuori nätisti pyysi. Vielähän sinne marjoja jäi, syökööt linnut minusta nähden, eiköhän tämän kesän marjarallit ollut miun osalta tässä. Alkaa tympäsemään.

Viiviläinen kuorsaa sievästi kerällä laskulootassa tässä tietokonepöydällä. On nykyään hänen lempipaikka. Kuvaa ei nyt tästä tule, ehkäpä joskus toiste, kun menisi nyt liian hankalaksi ja miuta laiskottaa :) Raulikin ottaa lepiä ihan tuossa tuolin juurella. Laitankin tähän väliin heistä yhteiskuvan!

Muruset <3

Nämä kaksi tulevat oikein hyvin keskenään toimeen. Viivi yrittää olla ns. pomo talossa, mutta Rauli palauttaa neidin ruotuun hyvin nopsaan. Yleensä aamuisin ja iltaisin pitää vähän leikkiinkin ryhtyä, harmi vaan kun eivät pääse kunnolla rallittamaan peräkanaa kun pupu-herralla on paljaan lattian kammo. Kyllä, ihan totta turisen. Kissa jatkaa matkaa ja Rauli stoppaa maton reunalle harmittelemaan kun kaveri taas karkas. Sinänsä kyllä tekee elämästä hiukkasen helpompaa, kun ei tarvia johtoja ynnä muuta kivaa pureskeltavaa viritellä katon rajaan kaninhampaiden ulottumattomiin, kun kanitilan rajaus hoituu helposti matolla :)

THE Boss

Näihin kuviin näihin tunnelmiin, se on moro!

Kesämuisteloita

Niin se vaan tulee vääjämättä..Syksy. On niin syksyinen ilma, harmaata ja tihkusade, yäk. Minne se kesä taas karkas? Ohi meni niin että vilahti, niinkuin joka vuosi. MUTTA jos ei ois näitä välivuodenaikoja niin eipä siitä kesästä niin osais nauttia, kun se vihdoin ja viimein taas saapuu keskuuteemme valoisuudellaan ja lämmöllään hellien, ah. Laitanpa menneen kesän kuvasatoa tähän mieltä piristämään!

Yksinäinen telkänpoikanen mökin rannassa

Kolme ylläolevaa kuvaa on räpsitty juhannuksena, oli kyllä hienoja maisemia!

Kas, haukihan se siinä.

Vattujen keruun lomassa istahdin kaatuneen puun rungolle nauttimaan raittiista ilmasta filsun läpi..Hetken päästä huomasin keltiäisen vilistävän housun lahjetta pitkin. No, heivasin hänet hitoille siitä ja kas, niitä olikin enemmän! Äkkiä ylös ja katsahdin tarkemmin mihin sitä tuli istuttua..Ylläoleva kuva on siitä näkymästä. Onneksi oli pitkät housut jalassa.

Tulikin oikein kuvapläjäys tästä postauksesta. Pyrin kyllä jokaiseen kirjotukseen liittämään kuvia, vaikkei ne mitään ensiluokkaisia olekaan. Järkkäriä odotellessa. Sitä kyllä saan oottaa vielä piiiiiitkään, ei työttömällä ole sellaisia hankintoja varaa tehdä, harmi. Joulupukille vink vink.

Ready, steady, GO!

No josko nyt vihdoin ja viimein saisi ihka ensimmäisen postauksen aikaiseksi! Ei ole ollut oikein sellaista aikaa, että onnistuisi kirjoittaminen, mie kun tykkään ihan yssikseni kirjotella, omassa rauhassa. Niin, ja sitä aikaakin pitäsi olla..

Jospa alottasin kertomalla hieman että minkälainen blogi tästä nyt sitten pitäsi tulla. Omaksi ilokseni päiväkirjamaiseksi meinasin kirjotella, eli aikas sekalaista settiä siis tulossa :) Perimmäisenä ajatuksena, ns. punaisena lankana, PITÄISI olla suuri pieni haaveeni, jota rupean tavoittelemaan. Siitäkin enemmän varmasti kertoilen myöhemmin (sikälimikäli tämäkin projekti ei kuivu kasaan heti alkumetreillä).

Jos nyt jotain itsestäni sanoisin, niin blogin takana on 24-vuotias naikkonen, luonnonlapsi, eläinrakas ja maalaisjuuristaan erittäinkin ylpeä :) Maalle minä aion palata, kunhan olosuhteet ja rahatilanne sallii. Viime keväänä valmistuin eläintenhoitajaksi ja nyt sitten mietiskellään että mitähän sitä sitten. Opiskelu ei oikein enää nappaisi, sitä on mielestäni jo tehty ihan riittämiin. 

Jep, mutta kohtahan se on jo lähdettävä saunanlämmitykseen, hejdå ensikertaan!

Tässäpä vielä päivän kuva!