Ravistettava ennen käyttöä

Tiesittekö että saamattomuus ja huono muisti samassa paketissa on ERITTÄIN huono yhdistelmä? Tai ehkä miun kohdalla tuo huono muisti on pikemminkin valikoivaa muistia. Jotkut ikävät ja omasta mielestään turhanpäiväiset velvollisuudet jotenkin vain sattuu unohtumaan ja sitten saa taas hakata päätä seinään, kun seuraukset ovat aika ikäviä omasta huolimattomuudesta. Ja selitykseksi ei todellakaan käy, että hups, unohtui.

Viime viikonlopun reissusta vielä vähän juttua..Sain J:n siskopuolelta vähän vaatteita, joita hän ei enää käytä, tässä muutamista kuvat:

Tuo korsetti olisi aivan ihana, mutta kun se ei mahdu miulle ei sitten mitenkään! Äsh, miten saa rintakehää kavennettua, kertoisiko joku??? ;) Tuo musta takki on kans tosi kiva ja lämmin, mut harmillisen lyhkänen..Nooh, josko sitä tulis käytettyä. Sain vielä pari paitaa/toppia, mutta en saa niistä mitenkään järjellisiä kuvia, ei oikein nää että minkälaisia ne todellisuudessa on. Ainiin, saatiinhan myö J:n äidiltä kahdet verhot! Tässä kuva toisista:

Oikein kivat! Mie vaan haluaisin välillä jotain ihan muuta väriä kuin sinistä "sisustukseen" (jos nyt meillä ylipäätään voi puhua minkäänlaisesta sisustuksesta, kaikki tavarat on saatu tai ostettu halvalla kiekkarista tms., eikä mikään sovi yhteen ;), mutta kun meillä on esim. sohva sininen, niin ei siihen oikein haaveilemani vihreän ja ruskean sävyt käy :P Täytyy siis tyytyä siihen mitä saa siihen asti että rikastun ja lakkaan köyhtymästä! (toiveajattelua)

Oi, sitten toiseen asiaan..Kissakuume on taas saanut lisää vettä myllyyn! (Siis juu, onhan miulla jo kissa, mutta kun tahtoo toisen! Sellaisen ihanan pienen pentusen..) Nimittäin viikonlopun reissulla tutustuin kahteen ihanaan pieneen karvapalloon..Harmi kun ei ollut kameraa mukana! Mutta ei hätää, tässäpä kuvia toisista pennuista, otettu viime kesänä:

Vielä kun löytäisi oman asunnon niin pääsisi laittamaan uudet verhot ikkunoihin ja etsiskelemään kissanpentua ;)

Kävelyllä

Käytiin tänään Alinan kanssa kävelemässä. Tai siis mie kävelin, koira juoksenteli metässä, niinkuin kuvasta näkyy :)

Välillä piti tietenkin syödä vähän puolukoita että jaksaa taas..

Jonkun aikaa se jaksoi näköetäisyydellä pyöriä, kunnes sitten Alina päätti lähteä omille teilleen (näin tapahtuu joka kerta), mutta kyllä se aina kotiin tulee. Jatkoin siis matkaa yksikseni kuvaillen kaikkea mitä nyt tielle sattui ja viheltelin aina välillä, josko se koiruus päättäisi tulla luokse.

Tuon mutkan jälkeen en Alinaa hetkeen nähnyt.

Suon kohdalla käännyin takaisin kotiin päin, koira edelleen omilla teillään.

Tulihan se lopulta! En kuitenkaan ottanut toista heti kiinni, ajattelin että jospa se nyt pysyisi lähettyvillä. Jonkun matkaa mentiin taas, kunnes Alina tuli luokse ja rupesi kävelemään siinä vierellä vilkuillen miuhun ihan kuin olisi kysynyt "joko mennään kotiin?". :) Otin sen sitten kiinni ja annoin leipäpalasen jonka olin mukaan varannut palkkioksi luoksetulemisesta. Sitten eikun kotiapäin!
Videopätkänkin kuvasin takasin tullessa, mutta kun katsoin sen koneella, päätin etten kehtaa sitä tänne laittaa. Ensinnäkin ääni kuuluu paikotellen aika huonosti ja toisekseen en tykkää yhtään kuunnella omaa ääntäni, kuullostan ihan oudolta :) No, ehkä vielä joskus uskallan!

Kävimme viikonloppuna poikaystäväni, olkoon hän täällä vaikka J, ja hänen veljensä kanssa heidän äitinsä luona reilun parinsadan kilometrin päässä täältä vanhemmiltani. Matka meni onneksi hyvin, vaikka melkein puolet ajasta satoi vettä välillä aika kovaakin. Eihän siinä vesisateessa ajamisessa muuta vikaa ole, kuin että tuo meidän auto lähtee heti syöksyilemään kun vesiuraan ajaa (johtuu kuulemma huonoista iskareista tai jotain) ja sitten se pyyhkijäviiksi pitää runtata tihkuasentoon, niin vähän pelotti että meneekö koko viiksi poikki.

tämmöistä tällä kertaa :)

Syksy

Tänään on käyty jo kaupassa ja syöty pizzaa..

..lämmitetty uunia..

..ja nyt vain rentoudutaan.

Viivi lämmittelee uunin päällä

Oikein mukavaa syksyä kaikille!

Uusi ulkoasu..

....vol 1 ;) Varmasti tulee vielä muuttumaan useaan otteeseen, meikätyttö pitää vaihtelusta! Jospa hieman kerron tuosta bannerista. Picasalla sen väsäsin ja en ole ihan tyytyväinen, mutta meneehän tuo nyt paremman puutteessa. Kuvankäsittelyohjelmat ovat miulle aika uusi tuttavuus, tänä kesänä olen tuota picasaa ruvennut opiskelemaan. Meikäläisen hermoilla ei pitkiä aikoja kerrallaan opetella tuollaisia ihmeellisyyksiä, ohjeetkin sivuutin ihan tyystin. Virheitten kautta voittoon, eiks se jotenki niin mennyt? ;) No anyways, tässä hieman selityksiä kuville!

Tässä olen mie 2009-2010 talvella.

Tässä on miulle erittäin rakas paikka, mökillä otettu kuva. Mökki sijaitsee n. kilometrin päässä kotipaikasta.

Tässä on vanhempieni jämtlanninpystykorva Alina, neiti on nyt kaksivuotias. Kuva on viime keväältä. Aivan ihana koiruus!

No siinähän on silmä. Tarkemmin hevoiseläimen silmä. Kuva on otettu tammikuussa 2010 silloiselta työharjoittelupaikalta. Nuoren oripoijjaan silimä :)

Mie taas. Kuva on viime kevättalvelta.

Ja viimeisenä muttei suinkaan vähäisimpänä miun omat karvaörvelöt <3. Kuva on vuoden 2010 tammi- tai helmikuulta.

Siinäpä se esitys. Jos jollakulla on jotain kysyttävää, niin rohkeasti vain! Vaikka eipä tänne ole mitään yleisöryntäystä tullukaan, aika hiljaista on ollut. Mutta omaksi iloksenihan mie tätä blogia pidänkin, niin olisihan se mukavaa saada välillä vaikka kommentteja ;)

Nyt pistää vihaksi!

Eilen alkuillasta isäni teki surullisen löydön. Vanhempieni kissa Alma makasi kuolleena ihan tontin reunamilla. Lähempi tarkastelu tuotti karmean tuloksen: Alma on ammuttu. Piekkarilla tai jollain muulla pienikaliiberisella aseella.

Nyt on laitettu sana kulkemaan paikallisten metsästäjien toimesta, jotta saataisiin selville kuka h*lvetin idiootti täällä ammuskelee ihan pihapiirin läheisyydessä. Saa olla sydän syrjällään Viivin puolesta. Ei sitä raaski sisällekään teljetä. Pannan laitoin sille kaulaan, mutta tuskin se tuommoisilta huvikseen räiskijöiltä suojaa antaa. Varmasti on sekin tiennyt että ihan kotikissa Alma oli. Eikä viitsinyt edes vaikka metsään heittää sitä raatoa, siihen ihan hiekkatien laitaan oli jättänyt. Ei löydy edes sanoja kuvaamaan, kuinka paljon raivostuttaa tuollainen julmuus! Alma poloinen kirppunen oli vasta kaksi vuotias. Jos Viivi kokee saman kohtalon niin siinä vaiheessa mie soitan poliisille.

Kamut