Elukkapäivitystä

Näitten miun juttujen jälkeen välillä näitä elukka-asioita :) Rauli tosiaan menehtyi keväällä 2012, löysin sen sellaisena "lötkönä" ja tärisevänä, tiesin heti että nyt ei ole kaikki kohdallaan. Yritin soittaa eläinlääkärille, mutta kellon ollessa illalla jo yli kymmenen eihän sieltä kukaan vastannut, vastaajaan meni. Myöhemmin samana iltana sitten Rauli veti viimesen kerran henkeä. Sitten vaan auton rattiin ja ajoin vanhempieni mökille, johon  hautasimme J:n kanssa pikku puputin.

Olli

Kesällä 2012 perheemme kasvoi jälleen Olli-kissalla, joka oli peräisin J:n äidiltä.

Olli ja Riitu muuttivat vahemmilleni kesällä 2013. Miun"hyvä" tuuri sen kun jatkui, Ollin tappoi ilves keväällä 2014. Olli oli aivan ihana sylikissa. 

J otti Roope-kissan joulun jälkeen 2013. Roope ja Reino ovat nyt entisillä naapureilamme Ruokolahdella kun J muutti tänne palvelutaloon miun kanssa. Mielelläni olisin pojat tänne ottanut, mutta olisi käytäntö ollut liian vaikeeta niiden kanssa.

Roopesta löysin kuvan, mutta se on niin sumea, etten kehdannut sitä tänne laittaa. Roope on melko saman värinen kuin Olli, mutta on kevytrakenteiisempi ja pitempihäntäisempi.

Kamerakin on tässä välissä vaihtunut, ei se vanha kestänyt kissojen käsittelyä ;) Pokkarilla mennään edelleen, kyllä mie sen järkkärin hommaan vielä! 

Puolet opinnäytetyöstäni. Ylhäältä alas: Riitu, Reino, Olli

Reino

Vuosipäivä

Vuosipäivä se on tämäkin - tasan kaks vuotta sitten ich-vuoto vei jalat alta - kirjaimellisesti. Käsien hienomotoriikka on hukassa. Puolet kehosta (vasen puoli) ei tunne lämpötiloja, märkää, kipua, tuntopuutosta on sisuskaluissakin. Nälän tunne tulee vaan makuultaan, tää on suht uus juttu, tuon tunsin ekaa kertaa loppukesästä, tuota ennen nälän tunnetta ei ollut ollenkaan. Janon tunne tuli vähän aikasemmin, sentään sen tunnen muutenkin kuin makuuasennossa :) Muuten sama juttu ton nälän tunteen kanssa, aikaisemmin janon tunnettakaan ei ollut.

Painon kanssakin oon kamppaillut, täysin uutta miulle. "Sukuvika" tuo vilkas aineenvaihdunta, eikä ole ikinä tarvinnut katsoa mitä suuhunsa laittaa, paino ei noussut. Nyt sekin on muuttunut, pitää tarkkailla syömäänsä, sopeutuminen tähän on ollut erittäin hankalaa. Ravintoterapeutti on antanut ohjeita, näkemättä minua. Noita ohjeita olen sitten soveltanut itselle sopivaksi.

Aina olen ollut oikeakätinen, nyt on pitänyt opetella vasenkätiseksi. Paremmin on hallinnassa tuo vasuri ja on se vakaampi. Hankala selittää, asia, joka pitäisi itse kokea ennen kuin sen tajuaa. Voin kertoa, että helppoa tämä ei ole ollut.

Nii, tupakkaakaan en ole polttanut kahteen vuoteen. "Helposti" kävi lopettaminen kun ei tajunnut mistään mitään, en kyllä suosittele tuota tapaa kenellekään. Kyllähän miulle tarjottiin nikotiinilaastareita, mutta mie en niitä halunnut. Onneksi en enää polta, rahaa menee savuna ilmaan. Ainut asia, jota nyt on ollut ikävä, on että tutustuminen näin epäsosiaaliselle ihmiselle helpompaa.

Niin ja sitten on vielä tämä näköasia, mitä kukaan ei tunnu ymmärtävän. Silmälasit ei auttaisi minua yhtään, ongelmana ei ole huono näkö. On kaksoiskuvia ja tarkentaminen on hidasta ja syvyysnäkö on heikko.

Karultahan tuo kuulostaa, kun sen näin listaa ja karuahan se onkin. On vielä muutakin, mutta kaikkea en käy tähän luettelemaan, pitää joku yksityisyys olla :) Suuri elämänmuutos, kaikki piti opetella uudestaan. Onhan edistystä tapahtunut kaikessa, on vaan niin pirun hidasta tämä toipuminen. Paljon on opettanut tämä kokemus, niin itsestä kuin muistakin, ihmisestä ylipäätään. Pitkä tämä matka on ollut ja matka jatkuu edelleen. Näillä mennään :)

Kulkupelit

Tässä ovat miun kulkupelit. Pyörätuolin alla makoilee miun vanhempien kissa Ripa, kuva on otettu viime kesänä ja kuvan on ottanut siskoni, kiitos :) 

Alemmassa kuvassa oleva sähkömopo on latauksessa näköjään.