Sivut

sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Yöllistä pohdintaa

Jep, elikkäs tällaisia asioita sitä tulee pohdiskeltua öisin, kun uni ei tule. 

Tuntuu, että olen yksin näitten asioitten kanssa. Tuskastuttaa, kun kukaan ei tunnu ymmärtävän.  Onko tosiaan niin, että mie oon ainut, kenellä on tuhoutunut juuri nämä osat aivoista? Hirveesti olen törmännyt epäuskoon niin lääkäreissä, terapeuteissa kuin hoitajissakin. Hirveän noloa selittää jostain ongelmasta, joka on itselle päivänselvä asia, mutta josta toinen osapuoli ei ole ikinä kuullutkaan. Mieluummin pitää sitten suunsa kiinni.

Omista oikeuksistaan on saanut taistella kynsin ja hampain. Sitäkin olen pohtinut, että jos olisi järkikulta mennyt siinä rytäkässä, en välttämättä olisi tässä. Kuka siinä tilanteessa olisi taistellut miun oikeuksista?

Siltäkin tuntuu, että olen viisaampi kuin ennen. Nyt varmaan sain hirvittävän naurunremakan aikaan :) Ei, mie en laske tai opi yhtään sen paremmin kuin ennenkään, vaan tuntuu että on tuo looginen ajattelu parempaa kuin ennen ja olen paljon tarkempi kuin ennen. Ja on vähän ollut pakko myös opetella tuota viisautta, että pärjää ilman haavereita. Miusta on tullut loistava ennakoimaan :)

Sitten asia, joka ei tunnu menevän jakeluun kenellekään. Asia, joka on viimeeksi sujunut ihan hyvin, ei välttämättä sujukkaan yhtä hyvin ja MIE EN TIEDÄ SITÄ ETUKÄTEEN. Monesti mennyt hermot tämän asian kanssa ja sitten miulle kiukutellaan. Ajatustenluku- ja ennustustaito olisivat olleet ihan käteviä :) Vaikka miusta on tullut aika etevä lukemaan ihmisiä, ihan niin hyvä miekää en ole.

Sitten tämä miun epäselvä puhe. On erittäin tuskastuttavaa, kun ei ymmärretä tai ymmärretään väärin. Kukaan ei ole koskaan sanonut miulle, ettei miun puheesta saa selvää, vaikkakin olisi todella tärkeää että sanottaisiin, koska mie en välttämättä sitä itse huomaa. Olisiko sitten ettei kehdata sanoa, pitäisi sekin ymmärtää. No, on se miunkin ymmärryksellä rajansa, ei aina jaksa. On jäänyt paljon asioita sanomatta, kun en jaksa artikuloida tarpeeksi selvästi. Valitsen mieluummin sitten hiljaisuuden.
Että voi olla tutustuminenkin vaikeata. Muutenkin olen epäsosiaalinen ja kuoreensa vetäytyvä, niin tämä puheen epäselvyys vain korostaa sitä.

Että on se aivojen tutkiminen vielä ihan täysin kesken, on vielä paljon tutkittaavaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti