Otsikko jo kertoo oleellisen, vuosi sitten trakeostomia poistettiin. Tällanen jälki on kaulassa tällä hetkellä:
Arpihan tuosta jää, se nyt on selvä, mutta on se aika hyvin parantunut ollakseen läpireikä. Meinasi epätoivo iskeä, että otetaanko sitä ollenkaan pois. Olikohan tammikuuta kun vietin sairaalassa kaksi yötä putki suljettuna, tarkoituksena oli katsoa, että kulkeeko henki ilman.
Limaa tuli ja se putki ärsytti kurkkua, tuntui, että trakea oli miun edistymisen tiellä. Että vähänkö olin onnellinen kun se vihdoin poistettiin! Vaatteitakin pystyin paremmin pitämään, oma viritykseni oli ruokalappu vaatteiden suojana. Limaa tuli nimittäin aina kun yskäisi ja miehän yskin! Ja yskin yhä edelleen. ja kun se yskiminen on niin kokonaisvaltaista, paras on kun ei ole käsissä mitään. Tässäkin asiassa on edistymistä tapahtunut, aikaisemmin jo tunnen että kurkkua kutittaa, ehdin tyhjentämään kädet. Sotkua tuli!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti