Taas pitkästä aikaa :) Ei vieläkään oikein suju tämä blogin pito. Ennen oli henkisesti vaikeeta tää kirjottaminen, nyt tää on fyysisestikki haastavaa :D Mutta ei mahda mitään. Miulla on jokin pakonomainen tarve ilmaista itteeni ja tilaani, saada ihmiset ymmärtämään ja tää blogi on siihen tarkoitukseen aika hyvä. Nyt taas sain sysäyksen tähän www.katilepistö.fi sivustolta. Nyt on menossa hänen kirja. Löydän kyllä paljon yhtäläisyyksiä meidän kokemuksista, vaikka eri sairaus onkin kyseessä. Erittäin sitkeä sissi, ihailen häntä todella!
Miekin olen sitä mieltä, että jokaisen olisi hyvä istua pyörätuolissa vuoden, avartaisi näkökulmia aika radikaalisti..Ja siitä tuolista ei voisi nousta edes seisomaan missään tilanteessa..Saattais olla, ettei monenkaan kantti kestäisi..
Koko ajan on ollu mukana turhautuminen. Kolme vuotta on sairastumisesta, enkä ole tavannut yhtään ihmistä, kenellä ois edes samankaltaiset oireet ku miulla. Lääkärit, hoitajat jja terapeutit eivät ole ilmeisesti törmänneet vastaavanlaiseen tapaukseen. Ja sit minuu pidetään ihan urpona ja huonomuistisena. Mie kuitenkin ymmärrän kaiken ja miusta on tullut varsin etevä ihmisten lukemisessa - pakon edessä. Kun kukaan ei suostu sanomaan suoraan ettei ymmärrä miun puhetta, on miun pitäny opetella ottamaan siitä selvää eleistä ja ilmeistä esimerkiks.
Kevät alkaa <3 Minuu vaikuttaa positiivisesti tuo lisääntyvä valo ja heräilevä luonto. Kevät onki miun ehdoton lempparivuodenaika. Palataan taas!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti